Toukokuun alku on ollut aika kaoottinen töissä. Yksi työntekijä toimipisteestämme lopetti työt, koska sai vakituisen työpaikan muulta paikkakunnalta. Hyvä hänelle, olen todellakin onnellinen hänen puolestaan! Meille tämä lähtö oli taas yksi negatiivinen asia, sillä ihmiset, jotka ehtivät oppimaan työtavat ja -tehtävät, lähtevät parempien paikkojen perässä pois. Itsekin varmaan lähtisin, jos ei olisi siteitä (avomies ja hänen lapsensa) tälle paikkakunnalle. Niin lyhytjänteiseltä tuntuu tämä työpaikan henkilöstöpolitiikka. Nimim. 4 vuotta määräaikaisilla sopimuksilla töitä tehnyt... Mutta onneksi uusi kirjastonjohtaja on luvannut vakinaistaa minut ensimmäisenä :)

Alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa, että yksi jos toinenkin (minä mukaan luettuna) alkaa kokea työuupumusta. Sen huomaa parhaiten siitä, että persoonat ottavat pienimuotoisesti yhteen yhdestä jos toisestakin asiasta. Itse tunnen olevani tällä hetkellä "jokapaikanhöylä". Erilaisia työtehtäviä on yli 10 ja niistä suurinta osaa joudun tekemään päivittäin. Ylikuormittumisen tunne on aika vahvana päällä - välillä tuntuu, ettei työasioista/-tunteista pääse eroon edes kotona ollessa :( Ja positiivisen asenteen löytäminen asiakaspalveluun tuntuu päivä päivältä vaikeammalta... Henkisen uupumisen lisäksi myös käteni tuntuvat sanovan kohta "kaput". Tietokoneen ergonominen hiiri oli saanut sähköiskuja eikä sen vuoksi toiminut kunnolla, joten nyt teen töitä tavallisella hiirellä ja ranne on alkanut kipuilla. Pitää tilata kokeiluun pari-kolme erilaista ergonomista pystyhiirtä, jos vaikka jollakin niistä olisi hyvä tehdä päätetöitä...

Nyt pitäisi sitten saada toimiva ratkaisu aikaan ajatellen uutta kampuskirjastoamme. Viime viikon kolmen päivän kirjastovierailumatka työporukalla oli aika valaiseva. Näimme niin hyviä kuin huonojakin ratkaisuja. Ja mikä oudointa, 10 vuotta sitten rakennettu kirjasto yhdellä vierailupaikkakunnalla oli todella vanhentunut. Tuli vaan mieleen, että mikä onkaan kirjaston elinkaari? Toivottavasti arkkitehdit, muut suunnittelijat ja kirjastonjohtajamme ottavat tämän huomioon suunnittelussa, että saisimme ilmeeltään ja tiloiltaan hyvin "säilyvän" kirjaston aikaan. Sitä odotellessa jatkamme töitä ristiriitaisissa tunteissa...

Mutta nyt täytyy jatkaa hommia. Toivottavasti äitienpäivä olisi aurinkoinen, jos vaikka omaa äitiäni pääsisin tervehtimään! Leena