Voi että voi väsyttää mutta kun ei vaan tee mieli mennä nukkumaan. Yleensä en viikonloppuisin valvo näin pitkään kuin tänä viikonloppuna -  viime yönä olin hereillä vielä, kun avomies tuli dj-keikaltaan. Kello oli yli puoli kolme. Tästä saan kiittää vain ja ainoastaan hinkuani juoda eilisen päivän aikana 1,5 litraa light colajuomaa. Tänäänkin päivällä join pari kuppia kahvia, niin voi olla, ettei kovin hyvät unet tänäkään yönä tule... Se on todellakin mielenkiintoista, miten kofeiini vaikuttaa minuun niin vahvasti. Ei sen puoleen, myös sokerilla ja muilla hiilihydraateilla on todella addiktiivinen vaikutus meikäläiseen.

Aloitimme avomiehen kanssa viime viikolla vähähiilihydraattisen ruokavalion. Jätimme leivät lähes kokonaan ruokavaliosta pois, samoin pastan, riisin ja perunan, ja vaihdoimme ne kasviksiin. Välillä joihinkin ruokiin laitan minimaalisesti esimerkiksi täysjyvänuudeleita ja joskus syön pari palaa kuitupitoista leipää. Jospa tämän jälkeen vatsan oireilut lievenisivät ja samalla paino alkaisi valua alaspäin. Saa nähdä, mitä ensi viikolla lääkäri sanoo meikäläisen ruokavalioremontista... Mutta ainakin ovat herkut jääneet aika minimiin - etenkin pullat ja muut kahvileivät, joita minulla on ollut tapana syödä pari-kolme kertaa viikossa työpaikan kahvilassa käydessäni. Olen siirtynyt syömään hedelmiä, lasten hedelmä- ja marjasoseita sekä tummaa suklaata (silloin tällöin). Tämän viikon herkkuruoka onkin ollut kasvismoussaka.

Tänään emme pyynnöstä huolimatta menneet avomieheni kanssa hänen ukkinsa luona käymään, koska avomieheni oli yötyön jäljiltä aivan puhki. Ukki on ollut nyt vähän sekaisin - haukkunut lähes kaikki sukulaiset pystyyn eikä ilmeisesti ole pystynyt nukkumaan ilman verrattain suuria määriä nukahtamislääkkeitä. Surullista! Yritin jo avomiehelleni sanoa, että jos ukin käytös onkin masennusta tai dementian alkua. Ukkinsa ympäriltä on kuollut jo useita samanikäisiä tuttuja vähän ajan sisällä. Hän myös asuu yksin ja on leski, mitkä ovat tutkitusti dementiaa ja masennusta lisääviä tekijöitä. Toivottavasti avomieheni sanoo asiasta isälleen, että lähisukulaiset veisivät ukin kunnon lääkärintarkastukseen... Tähän asti hän on ollut reipas ja omatoiminen maalla asuva vanhanajan mies mutta pikkuhiljaa se vanhuus iskee todenteolla häneenkin.

Mutta nyt täytyy lopetella tämän päivän tarinointi ja suunnata kohti kylpyhuonetta ja iltatoimia. Pitäisi saada kunnolla nukutuksi, että jaksaisi huomisen kiireisen päivän töissä pirteänä ja iloisena. Hyvää yötä t: Leena