Että osaa ihmisellä olla epäsosiaalinen ja sohvaperunaolo! Aloittamamme vähähiilihydraattinen ruokavaiio oli eilen aivan kadoksissa - popsin makeisia kuin pieni porsas... Mutta tänään palasin enemmän kaidalle polulle ja tein aamupalaksi jauheliha-porkkanaraastemunakasta. Tuli äärettömän hyvää. Pihalla tuli käytyä tänään sen verran, että kävelin autolle, kaupppaan ja takaisin sekä sama matka kotiovelle. Eipä silti että sää olisi parhaimmillaan - tuulee kunnolla ja lunta pyryttää kiitettävää tahtia. Saa nähdä joudutaanko aamulla kaivamaan auto suurestakin kinoksesta, että pääsen iltavuoroon töihin... No, vaikkei meillä autossa olekaan lapiota, niin onneksi roskakatoksesta löytyy kunnon lumikola!

Viime viikon lauantaina ikävintä oli se, että sain elämäni pahimman migreenikohtauksen. Oksensin aamulla 7 kertaa enkä pystynyt syömään mitään. Olen huomannut, että vuosien saatossa hormonaalinen migreenini on koko ajan pahentumassa. Taitaa tosiaan se biologinen kello nakuttaa rankemmalla kädellä... Onneksi sain isosiskon perheeltä kyydin terveyskeskuspäivystykseen, jossa sainkin kiitettävät rohdot: panadolia, buranaa ja diapamia - kertaa kaksi 1,5 tunnin aikana. Voitte uskoa, että oli sen jälkeen pää ihan sekaisin ja hymyilytti vaikka koskikin päähän... Mukavaa päivystyksessä käynnissä oli se, että lääkäri, nuori mies, oli todella mukava ja kuunteli mitä sanoin (tai sitten vain kuvittelin diapamin ansiosta). Tunsin joka tapauksessa saavani hyvää palvelua ja hoitoa, vaikka kyllähän julkisessa sairaanhoidossa on vähän sellainen "resepti käteen ja ulos" -meininki. Pääasia kuitenkin oli se, että kauhean päivän kärsittyäni migreeni helpotti. Ja seuraavana päivänä päästiin käymään Juuassa.

Silloin sunnuntaina kävimme siis päiväseltään Juuassa laskiaistapahtumassa ja äidin luona kylässä. Markon lapset nauttivat suuresti mäenlaskusta ja hevosreen kyytiin pääsemisestä, me kaksi sitten käveltiin ja seisoskeltiin siellä tarkkailemassa tilannetta ja avustettiin tarvittaessa. Päivän paras pulkkaan ahtautuminen oli se, kun Venla, Emilia ja Olli sekä kaksi Venlan kaveria päättivät laskea viidestään ahkiolla mäen alas. Mietin jo, että tuleeko sellainen vauhti, että Vikilän talon ikkunassa on ahkion jäljiltä kunnon reikä... Mutta ihan hyvin onnistuivat laskussaan ja kaikki selvisivät ehjin nahoin hurjasta laskusta. Aivan ihana sää oli vielä silloin. Aurinko paistoi oikein kunnolla ja lämmitti mukavasti. Oli mukavaa ulkoilla yhdessä "perheenä"! On mukavaa huomata, että myös Markon lapset ajattelevat meitä perheenä. Viime viikon lauantai-iltana sain taas rakkaudentunnustuksen Markon pojalta. Kyllä se aina lämmittää mieltä, sillä eihän hänen/heidän ole mikään pakko minusta pitää...

Viikko menikin sitten reippaasti töiden merkeissä vaikka taas tuntuikin siltä, etten saanut mitään aikaan. Tunne johtunee siitä, että teen useampaa asiaa yhtä aikaa, joten kaikki tuntuvat jäävän jotenkin "puolitiehen". Ehkä talvilomaviikon aikana ehdin saada omat hommani sen verran ajan tasalle, että loppukevät menisi hieman mukavammissa merkeissä. Tulevalla viikolla minulla on nimittäin edessä opetusten pitoa neljälle opiskelut syksyllä aloittaneelle ryhmälle. En jaksa siitäkään ottaa suuria paineita - opetuspohjia minulla on valmiina ja tehtäviä myös, muokkaan ne paremmiksi ja eikun vaan ryhmän eteen puhumaan tiedonhausta. Se on mukavaa, sillä esiintyminen ei ole minulle ongelma ja tunnen aiheen hyvin oman työni kautta - saanhan opastaa ihmisiä tiedohaussa lähes joka päivä ja tehdä laajempia tiedonhakuja joka viikko. Töihin liittyen vielä yksi ihana asia : tulevana kesänä minulla muuten on käytettävissä elämäni ensimmäinen pitkä kesäloma!

Perjantaina töiden jälkeen menin kolmen päivän tauon jälkeen kuntosalille ja vesijuoksemaan uimahallille. Päätä särki, niska oli jumissa ja mielikin oli matalalla. Kuntosalilla olin ainoa nainen - tuntui hieman oudolta olla yksinään testosteronia huokuvan joukon keskellä. Ja jos en nyt ihan vainoharhainen ole, niin huomasin saavani osakseni paljon katseita. Yritin vaan keskittyä tekemään omaa harjoitustani - keskityin käsi- ja keskivartalon lihaksiin ja tein pitkiä sarjoja. En ollut salilla kovin pitkään, sillä tunsin oloni kuitenkin hieman epämukavaksi ulkonäköni puutteiden ja ei-timmissä-olevan vartaloni kanssa... Uimahallin puolella altaaseen päästyäni pistelin menemään kuin höyryjuna ja tein elämäni rankimman vesijuoksutreenin. Illalla sitten jo tuntuikin siltä, että kesällä rempsahtanut olkapääni ei oikein treeneistäni tykännyt, joten avuksi piti ottaa kipu-, lämpö- ja kylmägeelit, kylmäpussi ja lihasrelaksantti. Mutta seuraavana päivänä oli käsi taas ihan kunnossa! Reisilihakset kyllä ilmoittivat viikonloppuna läsnäolostaan - kun Hermanni-kissa tallusteli jalkojeni päällä, meinasin huutaa tuskasta. Vaan huomenna sään suosiessa lähden ulos kävelylle tai sitten teen sisällä stepperillä tuhannen askeleen treenin. Jos siten saisin painoni hallintaan ja pirteyttä päiviin...

Hauskaa helmikuun viimeistä viikkoa toivottelee Leena